Liikenneturva toteutti syksyllä 2018 opettajille kyselyn, jonka tavoitteena oli selvittää opettajien kokemuksia liikennekasvatuksen toteuttamisesta peruskouluissa sekä toisen asteen oppilaitoksissa. Kyselyyn vastasi yhteensä 387 opettajaa suomen- ja ruotsinkielisistä kouluista ja oppilaitoksista.
Kyselyn mukaan liikennekasvatus on kiinteä osa opettajan työtä suomalaisissa kouluissa. Lähes kaikki opettajat (98,5 %) kertoivat toteuttavansa liikennekasvatusta osana omaa työtään. Neljä viidestä opettajasta koki myös, että liikennekasvatuksella voidaan vaikuttaa oppilaiden liikennekäyttäytymiseen.
Yleisimmin liikennekasvatusta toteutetaan käsittelemällä oppikirjoissa olevia aiheita, yhdistämällä liikenneturvallisuusteemoja muuhun opetukseen sekä pitämällä liikenneturvallisuusaiheisia oppitunteja. Kyselyyn vastanneista opettajista 40 % ilmoitti, että liikennekasvatusta toteutetaan myös erillisten teemapäivien avulla. Yhtä suuri osuus opettajista kertoi nostavansa aihetta keskusteluun silloin, kun tapahtuu jokin koulua tai oppilaita koskettava onnettomuus.
”Tärkeimpinä teemoina opettajat pitävät liikennesääntöjä, turvavarusteita kuten kypärää ja heijastinta sekä tarkkaamattomuutta eli puhelimen käyttöä liikenteessä. Tarkkaamattomuus nousi kyselyssä selkeästi esiin uutena teemana, jonka käsittelyyn opettajat kaipaavat tietoa ja toimintaideoita. Tärkeäksi koetut painotukset luonnollisesti muuttuvat oppilaiden iän mukaan. Alakoulun opettajien vastauksissa korostuivat ylipäätään turvallisen kävelyn ja pyöräilyn taitojen vahvistaminen, yläkouluikäisten opettajat puolestaan nostivat esiin mopoilusta keskustelun sekä muiden huomioimisen liikenteessä”, kertoo Liikenneturvan suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen.
Liikennekasvatus toteutuu alakouluissa paremmin kuin yläkouluissa
Kyselyn mukaan alakoulun opettajat kokevat liikennekasvatuksen toteutuvan kouluissa paremmin kuin yläkoulun opettajat. Alakoulun opettajista 80 % koki, että liikennekasvatuksen toteuttaminen on helppoa. Yläkoulun opettajista tätä mieltä oli vain hieman yli puolet (56 %).
Alakoulun opettajista vain 4 % ilmoitti, ettei koe liikennekasvatuksen kuuluvan omaan työnkuvaan. Yläkoulun opettajista näin koki lähes joka viides. Myös yhteistyö vanhempien kanssa liikennekasvatuksessa toteutuu paremmin alakouluissa kuin yläkouluissa. Alakoulun opettajista kolmannes kertoi tekevänsä liikennekasvatuksessa yhteistyötä vanhempien kanssa, yläkoulun opettajista 15 %.
Suunnitelmallisuudessa parannettavaa kaikilla kouluasteilla
Liikennekasvatuksen suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys nousivat kyselyssä esiin erityisinä kehityskohteina. Vastanneista opettajista vain kolmannes piti oman koulun liikennekasvatusta suunnitelmallisena ja pitkäjänteisenä. Kouluasteiden välillä oli tässäkin suhteessa merkittäviä eroja; alakoulun opettajista puolet kokivat oman koulun liikennekasvatuksen suunnitelmalliseksi, yläkoulun opettajista vain joka neljäs. Alakouluissa liikennekasvatuksesta myös keskusteltiin useammin yhteisesti koko henkilöstön kesken kuin yläkouluissa.
”Tulokset osoittavat, että yläkoulun toimintaympäristössä aineenopettajien on selkeästi haastavaa löytää liikennekasvatukselle aikaa ja tilaa. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä aineenopettajalla ei ole samanlaista mahdollisuutta joustavasti suunnitella opetuksen sisältöjä kuin luokanopettajalla, jolla on enemmän tunteja oman luokkansa kanssa”, toteaa Markkanen.
Liikennekasvatuksen tarve ei yläkouluikään tultaessa kuitenkaan vähene, vaan päinvastoin, sillä nuorilla liikkumisen itsenäisyys ja liikkumismuodot lisääntyvät, vertaisryhmän toiminta tulee tärkeämmäksi ja myös onnettomuusriski kasvaa.
”Meidän pitääkin miettiä, miten voisimme paremmin tukea pitkäjänteistä ja suunnitelmallista liikennekasvatusta myös yläkouluissa. Tarvitaan helposti omaksuttavia toimintamalleja, joiden avulla liikennekasvatusta on helpompi nivoa osaksi koulun arkea myös yläkouluissa”, kuvaa Markkanen Liikenneturvan tekemiä johtopäätöksiä kyselytuloksista.
Oppilaiden osallisuus liikennekasvatuksessa kaipaa vahvistusta
Vain reilu viidennes (22 %) kyselyyn vastanneista opettajista ilmoitti, että oppilaat ovat mukana liikennekasvatuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Oppilaiden osallisuuden huomioiminen kaipaisikin kyselytulosten mukaan vahvistusta kaikilla kouluasteilla.
”Liikennekasvatus on vaikuttavaa, kun se yhdistyy oppilaan omiin kokemuksiin ja lähiympäristössä liikkumiseen. Liikenne on asia, josta meille kaikille kertyy päivittäin havaintoja ja kokemuksia. Oppilaiden omat havainnot ovat tärkeitä liikennekasvatuksen lähtökohtia, sillä he näkevät esimerkiksi koulumatkat ja koulun lähistön liikenneympäristön eri näkökulmasta kuin aikuiset. Turvallisten valintojen tekemiseen vaikuttavat voimakkaasti myös vertaisryhmän normit. Aikuisia tarvitaan nostamaan keskusteluun sitä, minkälainen käyttäytyminen ryhmässä on hyväksyttävää – ja kannustamaan kyseenalaistamaan turvallisuutta heikentäviä, piilossa olevia normeja”, Markkanen kuvaa.
Johdon tuki ja yhteiset käytännöt henkilöstön kesken tukevat liikennekasvatusta
Kyselyn mukaan oppilaitoksen johdolla ja henkilöstön yhtenäisillä käytännöillä on suuri merkitys liikennekasvatuksen laadukkaassa toteutuksessa. Ne opettajat, jotka kokivat oppilaitoksen johdon tukevan liikennekasvatuksen toteuttamista, kokivat liikennekasvatuksen ja turvallisuusnäkökulmien tulevan paremmin huomioiduksi koulussa.
Niistä opettajista, jotka kokivat omassa koulussa oppilaitoksen johdon tukevan liikennekasvatuksen toteuttamista, jopa 85 % ilmoitti, että henkilökunnalla on yhteisesti sovitut toimintatavat turvalliseen liikkumiseen liittyen. Muista vastaajista näin koki alle puolet. Lisäksi johdon tukea kokevista opettajista 57 % piti oman koulun liikennekasvatusta pitkäjänteisenä ja suunnitelmallisena, muista opettajista näin koki vain joka kymmenes vastaaja.
”Työyhteisössä pidetään kiinni yhteisesti sovituista asioista. Oppilaat huomaavat henkilöstön toimivan yhdessä sovitulla tavalla, jolloin he luonnollisesti ottavat mallia.”
”Liikennekasvatus on huomioitu laadittaessa koulun järjestyssääntöjä. Liikennekasvatus on tavallaan aina ”taustalla” arvopohjana.”
”Opettajat tekevät yhteistyötä liikenneteemojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Vinkkejä vaihdetaan. Vanhempainneuvosto tukee koulun linjaa.”
Kyselyn tulosten mukaan oppilaitoksen johdon tuki oli yhteisön toiminnan lisäksi yhteydessä myös siihen, miten opettajat kokivat pystyvänsä opettamaan liikennekasvatusta. Johdon tukea kokeneet opettajat arvioivat muita useammin, että heillä on riittävät valmiudet liikennekasvatuksen toteuttamiseen. He olivat myös useammin tietoisia siitä, miten liikennekasvatus on kirjattu opetussuunnitelman perusteisiin.
Ajan puute ja sisältöjen runsaus haasteena
Kyselyssä opettajilta kysyttiin avokysymyksillä näkemyksiä siitä, mitkä tekijät työyhteisössä ja koulun toimintakulttuurissa toisaalta kannustavat ja tukevat sekä toisaalta taas hankaloittavat tai estävät liikennekasvatuksen toteuttamista.
Kannustavina tekijöinä avovastauksissa nousi esiin kolme teemaa: henkilöstön yhtenäiset käytännöt ja innostus, yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa sekä koko koulun yhteinen teemaviikko tai monialainen kokonaisuus.
”Yhteiset pelisäännöt jokaisella opettajalla.”
”Innokas opettajakollega.”
”Järjestyssäännöt, osa kollegoista innokkaita toteuttamaan liikennekasvatusta.”
”Vanhempainyhdistys, koulupoliisiyhteistyö, toimintasuunnitelma ja vuosikello, johon kirjattu liikennekasvatustavoitteet.”
”Opettajien, poliisin ja nuorisotoimen kanssa yhteistyö sujuu hyvin.”
”Monialainen viikko mahdollistaa monimuotoisempaa asian käsittelyä kuin yksittäiset oppitunnit eri aineiden sisällä.”
Liikennekasvatusta hankaloittaviksi asioiksi koettiin avovastausten perusteella erityisesti ajan puute, yhteisten käytäntöjen puute sekä paikallisen yhteistyön puuttuminen. Avovastaukset toivat esiin sen, miten paljon kouluissa on laaja-alaisia teemoja, joiden käsittelyyn pitäisi löytää aikaa ja resurssia.
”On paljon monia muitakin teemoja ja aiheita, jotka pitää huomioida.”
”Kaikkea on jo liikaa, mitä meidän pitäisi koulussa huomioida…”
”Opetussuunnitelma määrittelee opettajille jo nykyisellään aivan liian paljon kaikenlaista hörönlöröä. Liikennekasvatus, vaikka onkin tärkeää, on siis yksi niitti lisää opettajien ylikuormittumisen arkussa. Opsin mukaan pitäisi jo nykyisellään käydä läpi aivan liian paljon asioita käytettävään tuntimäärään nähden , plus arvioinnit , Wilma, sähköpostit, palaverit, arviontikeskustelut, kehityskeskustelut, vanhempainpalaverit yms.. En tiedä mistä se aika otettaisiin?”
”Yhteisten käytänteiden ja rutiinien puute sekä opetusmateriaalien puute tai tietämättömyys niiden olemassaolosta.”
”Liikennekasvatus hankaloituu, jos yhteiset pelisäännöt eivät ole kaikille selvät tai jos puutteelliset resurssit estävät esim. maksullisten tempausten järjestämisen.”
”Koulun sijainti ja siihen liittyvät liikennejärjestelyt. Poliisin ym. tahojen haluttomuus osallistua liikennekasvatukseen.”
Myös kyselyn avovastaukset tuovat vahvasti esiin yhteistyön ja yhtenäisten käytäntöjen merkityksen liikennekasvatuksen toteuttamisessa.
”Jotta liikennekasvatus toteutuisi hyvin, on tärkeää, ettei sen toteuttaminen jäisi kouluissa yksittäisten opettajien harteille. Yhtenäiset käytännöt ja koulun johdon tuki ovatkin merkittäviä tekijöitä siinä, miten laadukkaasti liikennekasvatusta voidaan järjestää. Myös yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää”, muistuttaa Markkanen.
*Liikenneturva kartoitti opettajien kokemuksia liikennekasvatuksen toteuttamisesta sähköisellä kyselyllä syksyllä 2018. Kyselyyn vastasi yhteensä 387 opettajaa suomen- ja ruotsinkielisistä kouluista eri kouluasteilta. Kursiivilla olevat tekstit ovat lainauksia kyselyn avovastauksista.
