Kypärän käyttö edellyttää, että kypärä ylipäätään on. Jos nuori ei omista sopivaa kypärää, voi ostohalukkuuden sytyttäminen olla koulussa vaikeaa.
Yhdessä helsinkiläiskoululaisia tarkastelleessa tutkimuksessa ratkaisevana tekijänä kypärällisyydessä oli vanhempien asenne. Jos vanhempi käyttää kypärää, löytyy kypärä todennäköisesti myös nuorelta.
Miten motivoida teini kypärän käyttöön?
Kypärän hankintapäätös riippuu useimmiten siis kotioloista, mutta käytöstä päättää itse teini. Yksi tapa inspiroida nuorta käyttämään sitä kypärää on poistaa esteitä sen käytöltä.
Vanhemman ja muiden aikuisten kypärän käyttö viestii myös siitä, että kypärä ei kuulu pelkästään lapsuuteen eikä kypärän käyttämättömyys ole yksi aikuistumiseen kuuluva riitti. Kypärästä voisikin keskustella vanhempainilloissa. Ei riitä, että nuori käyttää, vaan koko perheen on näytettävä esimerkkiä.
Nuoren elämässä vanhempien ja lähipiirin lisäksi tärkein vaikuttajaryhmä ovat omat kaverit. Ryhmäpaineessa voi kypärä jäädä pois, vaikka periaatteessa sen käytön itse mieltäisikin jollain tapaa fiksuksi. Vastaavasti jos kaverit käyttää, tulee itsekin käytettyä.
Yksi oppituntiesimerkki kypärän ”normaaliuden” esittelyyn on tilastohaaste, jossa lasketaan kypärän käyttöprosentteja niin oppilaiden, opettajien kuin vanhempien kohdalla. Näitä kypärätilastoja voidaan toistaa vuosittain eri luokilla. Kypärän käyttäjiä voi myös palkita luokan kanssa yhdessä miettimällä tavalla.
Perustelut ja oma harkinta avuksi?
Kypärän käyttöön voi myös yhdessä etsiä perusteluja. Tutkitustihan kypärä suojaa päätä onnettomuuden sattuessa. Se, että on taitava ajaja tai varreltaan voimakkaan vetreä ei sulje pois vahingon tai onnettomuuden mahdollisuutta. Pyöräilytapaturmiin voi varautua ennalta käyttämällä kypärää – itse onnettomuutta sen käyttö ei ehkäise.
Luokassa voidaankin etsiä kypärästä tai pyöräilystä kertovia juttuja netistä ja lehdistä. Tietopaketin tai kollaasin luomisen lisäksi pyöräilykypäräaihe toimii myös medialukutaidon oppituntina. Kypärästä löytyy valtaisa määrä disinformaatiota, valeuutisia ja tarkoituksenhakuisia artikkeleita. Miten nuori tunnistaa toimitukselliset sisällöt, vertaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvia artikkeleita ”mutuun” tai puntaroi kirjoittajien tai haastateltavien muita motiiveja? Analysoitavaa riittäisi ihan kurssiksi asti.
Trendien harjalla
Nuoria muoti- ja trenditietoisempia ei olekaan. Oppilaiden kanssa voisikin tehdä historiakatsauksen pyöräilyn ja pyöräilykypärien maailmaan ja tarkastella tämän hetkistä muotia – valikoima kun laajenee mitä mielikuvituksellisimpaan suuntaan koko ajan.
Ehkä nuorilta tulisikin kysyä millainen kypärän pitäisi olla, että sitä käytettäisiin? Se ei ainakaan voi olla mikä vaan tai se, jota käytettiin muutama vuosi aiemmin lapsena. Osaisiko nuori itse suunnitella oman kypärän? Voisiko jonkun kypärän valmistajan saada innostumaan suunnittelukilpailusta ja sitoutua ottamaan voittaja tuotantoon?
Houkuttelevuutta voisi lisätä myös se, että nuorten esikuvat ja muut mielipidevaikuttajat ottaisivat kypärän puheeksi. Jos tubettajatähdet lahjoittaisivat näyttävästi joillekin koululuokkien keskipisteille kypärät – voisi koko posse lähteä liikkeelle oikeaan suuntaan.
