Lapsen havainnointikyky ja tilannearviointitaito liikenteessä sekä vaarantaju kehittyvät harjoittelun ja kokemuksen kautta. Lapselta ei voi odottaa eikä vaatia samanlaista valmiutta ja osaamista näissä asioissa kuin aikuiselta. Haastetta tarkkaavuudelle liikenteessä aiheuttaa lapsen huomion hajaantuminen myös niihin koulumatkan mukaviin asioihin. Puhelinkin saattaa pirahtaa taskussa ja äiti tai isä kysellä, joko sitä ollaan turvallisesti koulussa.
Aikuisten tehtävänä on varmistaa, että koulutie on lapsille turvallinen. Aikuiset toimivat tahtoen ja tahtomattaan esimerkkinä kaikissa tilanteissa. Juoksenko punaisia päin, kun bussi on lähestymässä pysäkkiäni ja minä onneton olen tien toisella puolella näissä kirotuissa valoissa? Räpläänkö kännykkääni kuskatessani lapsia harrastuksiin? Jätänkö pyöräilykypärän hyllylle, kun lähikauppaan on niin lyhyt matka? Harmittavan usein vastaus on kyllä ja perustelukin riskikäyttäytymiselle löytyy salamannopeasti: kiire ja usko omiin ylivertaisiin kykyihin hallita yllättävätkin tilanteet liikenteessä. Se, miten aikuiset käyttäytyvät liikenteessä, vaikuttaa siihen, millaisiksi liikkujiksi lapset kasvavat. Mikään ei ole riittävä perustelu sille, että rikomme liikennesääntöjä tai käyttäydymme arvaamattomasti liikenteessä.
Vuoden 2017 liikenneturvallisuusviikon (viikko 37) teemana on turvallinen koulumatka. Liikennekasvatuksen yhteistyöverkosto on yhdessä asiantuntijaopettajien kanssa suunnitellut Koulumatkani-kokonaisuuteen erilaisia toimintavinkkejä ja -ideoita koulumuodoittain toteutettavaksi. Koulumatkani –oppimiskokonaisuus on tavoitteellinen, suunnitelmallinen ja kestoltaan yhtä teemapäivää pidempi kokonaisuus, jossa liikenneturvallisuus on keskeisellä sijalla. Lisäksi kokonaisuudessa on huomioitu uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ja sisällöt liittyen liikennekasvatukseen. Liikennekasvatus on osa laaja-alaisen osaamisen ”Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot” -osa-aluetta.
Opetussuunnitelmissa laaja-alainen osaaminen määritellään tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaksi kokonaisuudeksi. Kaikkien lasten ja nuorten aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle odotetaan kehittävän omaa laaja-alaista osaamistaan sen eri osa-alueilla. Kyse on oppimisesta elämää varten. Opetussuunnitelma asettaa lapsillemme tavoitteeksi liikennekasvatuksessa muun muassa:
- hyvät tiedot ja taidot itsenäiseen ja turvalliseen liikkumiseen
- oppii turvallisuuteen ja arjen sujumiseen liittyviä perusasioita
- oppii ymmärtämään sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkityksen hyvinvoinnin ja turvallisuuden edellytyksenä
- oppii kiinnittämään huomiota oman ja toisten turvallisuudesta huolehtimiseen liikenteessä
- oppii ottamaan vastuuta itsestä, toisista ja arjen sujumisesta
- oppii ennakoimaan ja välttämään vaaratilanteita
Meidän aikuistenhan odotetaan nämä tiedot, taidot, arvot ja asenteet jo sisäistäneen. Tahdommeko myös niitä toteuttaa?
Liikenneturvan kyselyssä lapset antavat meille aikuisille hyvin kohtuullisia ja viisaita neuvoja, miten me aikuiset voisimme ottaa heidät paremmin huomioon liikenteessä. Lapset toivovat meitä turvaamaan lapsenmittaisen koulutien.
”Katsokaa tarkemmin, kun olette liikenteessä.”
”Ajakaa hiljempaa, missä asuu paljon lapsia.”
”Kännykkä pois, kun sä ajat.”
”Silleen, että jos lapsi odottaa, että saaks se mennä tien yli, niin autot välillä pysähtyisikin.”
Tahdotko sinä?
Elisa Helin
Kirjoittaja toimii Opetushallituksessa opetusneuvoksena (perusopetus ja varhaiskasvatus).
Katso Liikenneturvan video: ”Lapset vastaavat: miten aikuiset voisivat huomioida lapsia liikenteessä?”
